Univahdin vallanvaihto

Aikojen alusta saakka, tai viimeistään teollisesta vallankumouksesta lähtien, ovat valtaapitävät tahot määritelleet sen, missä tahdissa yhteiskunnassa eletään. Pitää olla tehokas ja reipas, siksipä jokaisen itseään kunnioittavan ja menestystä havittelevan tulee nousta aamulla kukonlaulun aikaan, tai mielellään jo sitä ennen, jotta koneet pysyvät käynnissä ja teollisuusherran taskut mukavan pulleina. Pitkään nukkuvia on noista ajoista asti pidetty laiskoina ja tehottomina.

Nykyään tiedämme että eri ihmisillä on luonnostaan erilaiset unirytmit. Tiede on osoittanut, että jopa sisäisten kellojemme tuntimäärä vaihtelee. Yksien vuorokausi sujahtaa nätisti 24:n tunnin lokeroon, uksi saattaa ottaa vuorokauteensa aikaa jopa 30, toinen vain 20 tuntia. Tähän on lähes mahdotonta vaikuttaa itse. Tiedämme myös, että väsynyt ihminen ei ole tehokas: hänen työnsä laatu on heikkoa ja työtahtinsa hidas. Väärässä rytmissä väkisin uinuminen saattaa aiheuttaa myös kaikenlaisia terveysongelmia.

Yhteiskunta pyörii nykyään lähes ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä. Tarvitsemme yötyöläisiä pitämään kaupat auki, tehtaat toiminnassa ja asiakaspalveluchatit avustamassa. Myönnetään: yö hiljentää edelleen suuren osan yhteiskunnasta ja sen toiminnoista. Näin asian ei tarvitsisi olla. Utopisissa visioissani näen paremman maailman, nelivuoromaailman. Näen toimistotyöläisen, joka ei joudu kampeamaan itseään väkisin ylös lämpimästä pedistä aamun ensisäteiden vielä odotellessa maahan lankeamistaan. Näen opettajan, joka ei joudu sulkemaan itseään välitunneilla vessaan itkemään väsymystä ja voimattomuutta. Näen Kelan joka palvelee kansalaisia ympäri vuorokauden, tehokkaasti ja inhimillisesti. Näen kuuden tunnin työpäivän.

Tunnen ihmisiä jotka ovat vakuuttaneet itselleen että he ovat aamuihmisiä, jotta heidän olisi helpompi kestää aamunatsien luomat paineet. Nyt kansainvälisen pandemian keskellä kun heidät on pakotettu pysymään kotonaan, jotkin heistä ovat tajunneet itselleen luoman illuusion. He ovat tajunneet eläneensä valheessa. Minä olen yksi heistä. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme.

Nyky-yhteiskunta on todella edistynyt niin monella tapaa, miksi siis kansalaiset pakotetaan edelleen elämään vain yhden unitotuuden mukaan, vaikka tiedämme sen perustuvan valheeseen, tietämättömyyteen ja vanhojen rahamiesten harjoittamaan riistoon? Perinteisesti yöeläjiä ja aamutorkkuja on pidetty hieman outoina. Samaan aikaan yötyötä selvästi arvostetaan, ainakin jos palkkaus on sen arviointiin minkäänlainen mittari: Suomessa yötyöstä maksetaan monella alalla huomattavasti enemmän kuin päiväsaikaan tehtävästä työstä, jopa kaksinkertaisesti. Johtuuko tämä siitä, että aamuihmiset näkevät yöllä tehtävän työn jotenkin erilaisena, jopa pelottavana, vai onko taustalla vain se käsitys, että yöllä kuuluisi nukkua ja näin ollen yövuorolaiset joutuvat rikkomaan luonnon järjestystä ja ansaitsevat siitä hyvästä korotetun palkan?

Olin aikoinaan töissä tehtaassa, joka pyöri neljässä vuorossa ympäri vuorokauden. Odotin aina neljän yön putkia kuin kuuta nousevaa. Rakennuksessa, jossa työpaikkani sijaitsi oli myös muiden yritysten tehdastiloja eivätkä ne teettäneet yötöitä. Sain siis nukkua pitkään, tulla töihin puolityhjään rakennukseen ja katsella nousevaa aurinkoa bussin ikkunasta matkalla kotiin. Kaiken tämän lisäksi neljää yövuoroa seurasi aina neljä vapaapäivää. Ja tästä riemusta maksettiin minulle tuplasti enemmän kuin ikävistä aamuvuoroista! Jos olisin saanut päättää olisin puskenut pelkkää ilta- ja yövuoroa koko ajan.

Mielestäni työelämä tekee itselleen karhunpalveluksen pitämällä kynsin hampain kiinni aamuvirkkujen unifasismista. Tahdon nähdä univallankumouksen. Repikäämme alas vanha valta ja synnyttäkäämme uusi uljas maailma, jossa yökyöpelit ovat tasa-arvossa aamuvirkkujen kanssa. Maailma, jossa on vähemmän uupumusta ja loppuunpalamisia. Maailma, jossa jokainen on vapaa nukkumaan silloin, kun piru vie nukuttaa ja olemaan tehokas omassa aikataulussaan. Käykäämme univallankumoukseen!