Satunnaisen vanhan herran ihana erehdys
Kävin eilen kaupassa Hemmon kanssa. Puolimatkassa kotiin kohtasimme metsäläntin kylkeen parkkeeranneen iäkkään herrasmiehen, joka halusi jakaa kanssamme paikallistietoutta, toki turvallisen matkan päästä. Juttelimme hetken ja jatkoimme sitten matkaamme. Tuosta kohtaamisesta jäi hyvä mieli. Ei kuitenkaan siksi, että tiedän nyt asuvani lähellä entistä Pirkkalalaisten jalkareittiä, vaan koska tuo vanha mukava herra erehtyi luulemaan minua...mieheksi! Hän kirjaimellisesti kutsui meitä huudahtamalla "Hei miehet!" Te tiedätte, että olen muunsukupuolinen enkä transmies, mutta se, että täysin tuntematon oletti sukupuolekseni sen mihin en ole syntynyt tuntui toooooodella hyvältä.
Binäärin ulkopuolella eläminen ja siihen liittyvä interaktio muiden ihmisten kanssa on yleensä uuvuttavaa. Et tule kaapista vain kerran, vaan joka kerta kun kohtaat uuden ihmisen. Usein ihmisillä on jotain kysyttävää aiheeseen liittyen: miten muunsukupuolisuus vaikuttaa arkeen, mitä muunsukupuolisuus on jne. Tai sitten he vaivaantuvat silminnähden ja joko välttelevät aihetta tai heittävät jonkun taisteluhelikopteriläpän (tiedättehän klassikon: ole vaikka taisteluhelikopteri tms). Eilen sain kuitenkin ensi kertaa kysymyksen, jota mietin usein itse: miltä muunsukupuolisuus minusta tuntuu, miten koen sen henkilökohtaisesti? Eräs nettituttuni kysyi tätä minulta, ja jouduin ensi kertaa miettimään miten laittaisin kokemukseni tekstiksi. En yleensä mieti asiaa näin syvällisesti, se on vain tunne. Keksin kuitenkin lopulta aika osuvan analogian, joka pätee erityisesti naiseuden ja muunusukupuolisuuden suhteeseen omassa elämässäni.
Olen afab, eli määritelty syntymässä naiseksi (assigned female at birth). En ole käynyt ainakaan vielä missään hoidoissa, joten kehoni on ns. alkuperäisessä tilassaan, eli minulla on fyysiset ominaisuudet jotka perinteisesti yhdistetään naiseuteen. Naiseus on minulle kuin kerho, jossa voin työskennellä, mutta jonka jäseneksi en voi koskaan päästä. Naiseuden olemuksessa on ikäänkuin jokin salainen voima tai ominaisuus, jota en voi koskaan saavuttaa, joka minulta synnynnäisesti puuttuu. En vain samaistu naiseuteen tai koe sitä omakseni.
Mieheyteenkään en täysillä samaistu, mutta siinä on jotain saavutettavampaa. Jos minun olisi pakko valita jompikumpi binääri sukupuoli, valitsisin todennäköisesti miehen. Varmaankin olisin todella femme gay ja drag queen, mutta mies mikä mies. Onneksi ei ole pakko valita, koska myös miehenä eläminen tuntuisi itsensä huijaamiselta (tosin peeniskatteus on aijoittain jopa tuskallinen).
Minä en kuulu mihinkään sukupuoleen, enkä aina tunne olevani edes osa ihmisyyttä, siksi kutsun itseäni usein puolileikillään sukupuolettomaksi alieniksi. Se on varmaan myös osasyy siihen, miksi valitsen käyttää nimenäni Humppaa: eihän se mikään ihmisen nimi ole, mutta sillä on positiivinen pohjavire ja joku nimi pitää olla. Olen kyllä yrittänyt miettiä minkä nimen itselleni virallisesti ottaisin ja olin pitkään sitä mieltä, etten halua välttämättä Humppaa viralliseksi nimekseni, mutta olen siihen tässä vaiheessa jo niin tottunut, että saatan repäistä ja käydä vaihtamassa sen virallisiin papereihin. Ehkä otan toiseksi nimekseni jonkin arkisemman, kuten vaikka Välke tai Haapa. Humppa Haapa, siinäpä olisikin komea nimi! Humppa, Haapa, salmiakki, sauna, Suomi! Eikun maistraatin sivuille ja hakemusta vetämään!
Binäärin ulkopuolella eläminen ja siihen liittyvä interaktio muiden ihmisten kanssa on yleensä uuvuttavaa. Et tule kaapista vain kerran, vaan joka kerta kun kohtaat uuden ihmisen. Usein ihmisillä on jotain kysyttävää aiheeseen liittyen: miten muunsukupuolisuus vaikuttaa arkeen, mitä muunsukupuolisuus on jne. Tai sitten he vaivaantuvat silminnähden ja joko välttelevät aihetta tai heittävät jonkun taisteluhelikopteriläpän (tiedättehän klassikon: ole vaikka taisteluhelikopteri tms). Eilen sain kuitenkin ensi kertaa kysymyksen, jota mietin usein itse: miltä muunsukupuolisuus minusta tuntuu, miten koen sen henkilökohtaisesti? Eräs nettituttuni kysyi tätä minulta, ja jouduin ensi kertaa miettimään miten laittaisin kokemukseni tekstiksi. En yleensä mieti asiaa näin syvällisesti, se on vain tunne. Keksin kuitenkin lopulta aika osuvan analogian, joka pätee erityisesti naiseuden ja muunusukupuolisuuden suhteeseen omassa elämässäni.
Olen afab, eli määritelty syntymässä naiseksi (assigned female at birth). En ole käynyt ainakaan vielä missään hoidoissa, joten kehoni on ns. alkuperäisessä tilassaan, eli minulla on fyysiset ominaisuudet jotka perinteisesti yhdistetään naiseuteen. Naiseus on minulle kuin kerho, jossa voin työskennellä, mutta jonka jäseneksi en voi koskaan päästä. Naiseuden olemuksessa on ikäänkuin jokin salainen voima tai ominaisuus, jota en voi koskaan saavuttaa, joka minulta synnynnäisesti puuttuu. En vain samaistu naiseuteen tai koe sitä omakseni.
Mieheyteenkään en täysillä samaistu, mutta siinä on jotain saavutettavampaa. Jos minun olisi pakko valita jompikumpi binääri sukupuoli, valitsisin todennäköisesti miehen. Varmaankin olisin todella femme gay ja drag queen, mutta mies mikä mies. Onneksi ei ole pakko valita, koska myös miehenä eläminen tuntuisi itsensä huijaamiselta (tosin peeniskatteus on aijoittain jopa tuskallinen).
Minä en kuulu mihinkään sukupuoleen, enkä aina tunne olevani edes osa ihmisyyttä, siksi kutsun itseäni usein puolileikillään sukupuolettomaksi alieniksi. Se on varmaan myös osasyy siihen, miksi valitsen käyttää nimenäni Humppaa: eihän se mikään ihmisen nimi ole, mutta sillä on positiivinen pohjavire ja joku nimi pitää olla. Olen kyllä yrittänyt miettiä minkä nimen itselleni virallisesti ottaisin ja olin pitkään sitä mieltä, etten halua välttämättä Humppaa viralliseksi nimekseni, mutta olen siihen tässä vaiheessa jo niin tottunut, että saatan repäistä ja käydä vaihtamassa sen virallisiin papereihin. Ehkä otan toiseksi nimekseni jonkin arkisemman, kuten vaikka Välke tai Haapa. Humppa Haapa, siinäpä olisikin komea nimi! Humppa, Haapa, salmiakki, sauna, Suomi! Eikun maistraatin sivuille ja hakemusta vetämään!
Kommentit
Lähetä kommentti