VMP Palko, terveisin Suomen transihmiset
HUOM! Tulen tässä postauksessa käsittelemään uutta hoitosuositusta muunsukupuolisen näkökulmasta. Lainaukset ovat Palkon Aikuisten muunsukupuolisuuteen liittyvän dysforian lääketieteelliset hoitomenenetelmät-suosituksesta (https://palveluvalikoima.fi/documents/1237350/22895623/Tiivistelm%C3%A4_muunsukupuolinen_fi.pdf/cfc3525f-2b0a-c796-b7c5-98362ab9fce4/Tiivistelm%C3%A4_muunsukupuolinen_fi.pdf)
11.6 julkistettiin uudet kehodysforian hoitosuositukset ja eilen ne ilmestyivät omaan tutkaani. Näitä on odotettu ja etukäteen lupailtiin, että hoitoonpääsyä helpotetaan. Toki varmaan joka ikinen suomalainen trans-kirjoon kuuluva ihminen ehti jo toivoa, että ihmisen omaan kokemukseen aletaan luottaa ja mahdollista transitioprosessia kevennetään. No, Palko (Palveluvalikoimaneuvosto) oli toista mieltä. Tiivistelmä valmiista laista kun kuulostaa siltä, ettei sitä ole ollut yksikään transihminen valmistelemassa. Palkon sivuilla suosituksesta todetaan mm. seuraavaa:
"Palko katsoo, että sukupuoli-identiteettiin liittyvään epäselvyyteen tulee ensivaiheessa tarjota psykososiaa-lista tukea oireiden vaikeusasteen ja hoidon tarpeen porrastuksen mukaisesti oman kunnan perusterveyden-huollossa tai erikoissairaanhoidossa. Mahdollinen psykiatrisen ja psykososiaalisen hoidon tarpeen arviointi ja tarpeelliseksi todettu hoito tulee olla järjestetty jo ennen keskitetylle tutkimuspoliklinikalle lähettämistä, jotta tutkimusjakso on mahdollista käynnistää. Nämä toimet parantavat terveydenhuollon resurssien tarkoituksen-mukaista kohdentumista sekä varmistavat tutkimusprosessin ja mahdollisen hoitoprosessin oikea-aikaisuuden."
Taustalla lienee sinällään kaunis ajatus siitä, että jokainen pääsisi aloittamaan prosessin ilman, että sen käynnistääkseen tarvitsee matkustaa toiseen kaupunkiin diagnosoitavaksi. Mutta eihän tämä niin mene, eikä tule menemään. Harva maallikko/yleislääkäri ymmärtää hölkäsen pöläystä kehodysforiasta, transsukupuolisuudesta saatika sitten muunsukupuolisuudesta. Moni ei edes usko koko muunsukupuolisuuden olemassaoloon, vaikka meitä on ollut aina ja tutkimustietoakin aiheesta löytyy jonkun verran.Tämä johtaa siis mitä todennäköisimmin siihen, että monen kehodysforiaa kokevien matka parempaan huomiseen tyssää jo terveyskeskuksessa.
"HUS:n ja TAYS:n moniammatillisille tutkimuspoliklinikoille on lääketieteellisesti perusteltua lähettää ne henkilöt, joiden osalta seuraavat kriteerit täyttyvät. Henkilöllä on merkittävä ja pitkään kestänyt sukupuoli-ristiriita, joka aiheuttaa luotettavasti todettavaa ja käytännön arjen tilanteissa haittaa aiheuttavaa kärsimystä, mahdollisten samanaikaisten psykiatristen oireiden diagnostiikka ja hoito on järjestetty ja niiden jatkuminen hoitojen aikana sekä tarvittaessa niiden jälkeen on varmistettu, ja henkilön psyykkiset edellytykset ja riittävä toimintakyky vaativaan tutkimusarvioon on varmistettu.Lääketieteellinen hoito tutkimuspoliklinikoilla suunnitellaan aina yksilöllisesti ja toteutettavien hoitojen on oltava yksilöllisesti tavoiteltavaan tulokseen nähden lääketieteellisesti perusteltuja. Hoitotoimenpiteistä päätettäessä on varmistettava, että sukupuoli-identiteettiin liittyvä dysforia on pitkäkestoinen (>2 vuotta), henkilö pystyy kuvaamaan johdonmukaisesti, miten dysforia haittaa häntä käytännön arjen tilanteissa ja että luotettavasti voidaan todeta dysforian haittaavan hänen sosiaalista elämäänsä tai ammattiuraansa taikka aiheuttavan merkittävää kärsimystä. Lisäksi henkilön persoonallisuus- ja identiteettikehityksen on oltava riittävän jäsentynyt ja mahdollisten samanaikaisten psykiatristen oireiden diagnostiikka ja hoito on oltava järjestetty asianmukaisesti.---Näiden edellytyksien täyttyessä Palko katsoo, että yksilöllisen arvion mukaisesti ja lääketieteellisesti perus-tellusti muunsukupuolisuuteen liittyvän pitkäkestoisen ja vaikean dysforian hoidossa palveluvalikoimaan kuuluu keston ja annoksen suhteen yksilöllisesti suunniteltu hormonihoito ja syntymässä naiseksi määritellyille rintakehän muovausleikkaus naissukupuolta ilmentävien muotojen häivyttämiseksi."
Kuulostaa jälleen kerran ensialkuun aivan hyvin perustellulta, mutta sitä se ei ole. Ensinnäkin monen sukupuoli- tai kehodysforiaa kokevien mielenterveysongelmat, etenkin masennus ja sen sukua olevat, ongelmat johtuvat usein pitkälti kokemuksesta, että joutuu elämään vääränlaisessa kehossa. Mikäli lääkäri toteaa sinun mielesi olevan omasta mielestään (huom! mitään virallisia mittareita sille, mikä on "tarpeeksi" ei ole määritelty) liian järkkynyt tekemään tämänsuuntaisia päätöksiä, et välttämättä pääse polille. Lisäksi sysätään asiakkaan velvollisuudeksi hommata itselleen psykiatrinen jatkohoito jo ennen kuin on edes varmaa, että poliklinikalla hoito varmasti toteutuu. Aivan uskomattoman valtava taakka ihmiselle, joka saattaa olla jo valmiiksi rampautunut dysforian aiheuttamien ongelmien vuoksi.
Tällä hetkellä tunnettu ongelma transpolille hoitoon pääsyssä on se, että heillä on tiukat määritelmät siitä, kuka heidän mielestään täyttää muunsukupuolisuuden kriteerit, mikä johtaa siihen, että yhteisön sisällä jaetaan vinkkejä ns. oikeasta tavasta ilmaista itseään ja neuvotaan toisinaan suoraan valehteluun omista "oireista" (en pidä tästä sanasta tässä yhteydessä, koska se viittaa siihen, että transsukupuolisuus olisi jokin sairaus), jos tietää, etteivät omat oikeat kokemukset täytä hoitoon pääsyn kriteerejä, vaikka niistä johtuvat ongelmat olisivat aivan todellisia. Näiden määritelmien ei voi täysin todeta olevan tutkimustietoon perustuvia, sillä kuten tuostakin tekstistä näkee, ne perustuvat suurelti binäärisiin ennakkoluuloihin. Kokemus muunsukupuolisuudesta ei lähes koskaan ole niin johdonmukaisesti kuvailtavissa, kuin binäärinen transsukupuolisuus. Ei ainakaan binäärisen maailmankatsomuksen omaaville. Useille muunsukupuolisille kokemus on kuvailtavissa lähinnä siten että ei koe mahtuvansa siihen lokeroon, millaiseksi binääriset sukupuolet käsittää ja kokee.
Kaikkien muunsukupuolisten kehodysforia ei ole samanlaista: jotkut ahdistuvat sukuelimistään, toiset rinnoistaan (naiseksi syntymässä määritellyt muuskupuoliset yleensä) ja kolmannet eivät välttämättä koe tarvitsevansa mitään ulkoisia toimenpiteitä. Minä esimerkiksi haluan eroon kohdustani, koska koen, että se sitoo minut väkisin naiseuteen liitettyyn äitiyden odotukseen, mutta vulvani on ihan ok koska se tuo minulle nautintoa ja olen ehtinyt tottua siihen (toki täydellisessä maailmassa minulla olisi sekä vulva että penis). Rinnoistani en haluaisi eroon kokonaan, mutta toivoisin niiden olevan pienemmät, jotta en tarvitsisi binderia (jota en käytä muutenkaan, koska ne ovat helvetin epämukavia kapistuksia ja niiden käytössä piilee terveysriskejä) maskuliinisempina ja sukupuolettomina kausinani, mutta ne olisivat silti olemassa feminiinisempiä fiiliksiäni ajatellen.
Suosituksen valmistelun alla moni trans- ja ihmisoikeusjärjestö olisi muuttanut siitä paljon, ja syystä kuten huomaamme. Silti ehdotus meni läpi sellaisenaan. Kun äänestin edellisissä vaaleissa, oli transoikeuksiin suhtautuminen yksi isoimmista syistäni lopulliseen valintaan. Olin todella onnellinen, kun selvisi, että sekä Vihreät että Vasemmisto istuisivat hallituksessa: nehän ovat järkeviä ja edistyksellisiä puolueita! Varmasti tällä kokoonpanolla saadaan transoikeuksia parannettua, varsinkin kun sosiaali- ja terveysministeri on Vasemmistosta. Paskan marjat. Ihan sama ketä siellä istuu, asiantuntijoita ei kuunnella ikinä. Tämä on valtava miekka jokaikisen suomalaisen transihmisen kitusiin. Luottamus on mennyt.
11.6 julkistettiin uudet kehodysforian hoitosuositukset ja eilen ne ilmestyivät omaan tutkaani. Näitä on odotettu ja etukäteen lupailtiin, että hoitoonpääsyä helpotetaan. Toki varmaan joka ikinen suomalainen trans-kirjoon kuuluva ihminen ehti jo toivoa, että ihmisen omaan kokemukseen aletaan luottaa ja mahdollista transitioprosessia kevennetään. No, Palko (Palveluvalikoimaneuvosto) oli toista mieltä. Tiivistelmä valmiista laista kun kuulostaa siltä, ettei sitä ole ollut yksikään transihminen valmistelemassa. Palkon sivuilla suosituksesta todetaan mm. seuraavaa:
"Palko katsoo, että sukupuoli-identiteettiin liittyvään epäselvyyteen tulee ensivaiheessa tarjota psykososiaa-lista tukea oireiden vaikeusasteen ja hoidon tarpeen porrastuksen mukaisesti oman kunnan perusterveyden-huollossa tai erikoissairaanhoidossa. Mahdollinen psykiatrisen ja psykososiaalisen hoidon tarpeen arviointi ja tarpeelliseksi todettu hoito tulee olla järjestetty jo ennen keskitetylle tutkimuspoliklinikalle lähettämistä, jotta tutkimusjakso on mahdollista käynnistää. Nämä toimet parantavat terveydenhuollon resurssien tarkoituksen-mukaista kohdentumista sekä varmistavat tutkimusprosessin ja mahdollisen hoitoprosessin oikea-aikaisuuden."
Taustalla lienee sinällään kaunis ajatus siitä, että jokainen pääsisi aloittamaan prosessin ilman, että sen käynnistääkseen tarvitsee matkustaa toiseen kaupunkiin diagnosoitavaksi. Mutta eihän tämä niin mene, eikä tule menemään. Harva maallikko/yleislääkäri ymmärtää hölkäsen pöläystä kehodysforiasta, transsukupuolisuudesta saatika sitten muunsukupuolisuudesta. Moni ei edes usko koko muunsukupuolisuuden olemassaoloon, vaikka meitä on ollut aina ja tutkimustietoakin aiheesta löytyy jonkun verran.Tämä johtaa siis mitä todennäköisimmin siihen, että monen kehodysforiaa kokevien matka parempaan huomiseen tyssää jo terveyskeskuksessa.
"HUS:n ja TAYS:n moniammatillisille tutkimuspoliklinikoille on lääketieteellisesti perusteltua lähettää ne henkilöt, joiden osalta seuraavat kriteerit täyttyvät. Henkilöllä on merkittävä ja pitkään kestänyt sukupuoli-ristiriita, joka aiheuttaa luotettavasti todettavaa ja käytännön arjen tilanteissa haittaa aiheuttavaa kärsimystä, mahdollisten samanaikaisten psykiatristen oireiden diagnostiikka ja hoito on järjestetty ja niiden jatkuminen hoitojen aikana sekä tarvittaessa niiden jälkeen on varmistettu, ja henkilön psyykkiset edellytykset ja riittävä toimintakyky vaativaan tutkimusarvioon on varmistettu.Lääketieteellinen hoito tutkimuspoliklinikoilla suunnitellaan aina yksilöllisesti ja toteutettavien hoitojen on oltava yksilöllisesti tavoiteltavaan tulokseen nähden lääketieteellisesti perusteltuja. Hoitotoimenpiteistä päätettäessä on varmistettava, että sukupuoli-identiteettiin liittyvä dysforia on pitkäkestoinen (>2 vuotta), henkilö pystyy kuvaamaan johdonmukaisesti, miten dysforia haittaa häntä käytännön arjen tilanteissa ja että luotettavasti voidaan todeta dysforian haittaavan hänen sosiaalista elämäänsä tai ammattiuraansa taikka aiheuttavan merkittävää kärsimystä. Lisäksi henkilön persoonallisuus- ja identiteettikehityksen on oltava riittävän jäsentynyt ja mahdollisten samanaikaisten psykiatristen oireiden diagnostiikka ja hoito on oltava järjestetty asianmukaisesti.---Näiden edellytyksien täyttyessä Palko katsoo, että yksilöllisen arvion mukaisesti ja lääketieteellisesti perus-tellusti muunsukupuolisuuteen liittyvän pitkäkestoisen ja vaikean dysforian hoidossa palveluvalikoimaan kuuluu keston ja annoksen suhteen yksilöllisesti suunniteltu hormonihoito ja syntymässä naiseksi määritellyille rintakehän muovausleikkaus naissukupuolta ilmentävien muotojen häivyttämiseksi."
Kuulostaa jälleen kerran ensialkuun aivan hyvin perustellulta, mutta sitä se ei ole. Ensinnäkin monen sukupuoli- tai kehodysforiaa kokevien mielenterveysongelmat, etenkin masennus ja sen sukua olevat, ongelmat johtuvat usein pitkälti kokemuksesta, että joutuu elämään vääränlaisessa kehossa. Mikäli lääkäri toteaa sinun mielesi olevan omasta mielestään (huom! mitään virallisia mittareita sille, mikä on "tarpeeksi" ei ole määritelty) liian järkkynyt tekemään tämänsuuntaisia päätöksiä, et välttämättä pääse polille. Lisäksi sysätään asiakkaan velvollisuudeksi hommata itselleen psykiatrinen jatkohoito jo ennen kuin on edes varmaa, että poliklinikalla hoito varmasti toteutuu. Aivan uskomattoman valtava taakka ihmiselle, joka saattaa olla jo valmiiksi rampautunut dysforian aiheuttamien ongelmien vuoksi.
Tällä hetkellä tunnettu ongelma transpolille hoitoon pääsyssä on se, että heillä on tiukat määritelmät siitä, kuka heidän mielestään täyttää muunsukupuolisuuden kriteerit, mikä johtaa siihen, että yhteisön sisällä jaetaan vinkkejä ns. oikeasta tavasta ilmaista itseään ja neuvotaan toisinaan suoraan valehteluun omista "oireista" (en pidä tästä sanasta tässä yhteydessä, koska se viittaa siihen, että transsukupuolisuus olisi jokin sairaus), jos tietää, etteivät omat oikeat kokemukset täytä hoitoon pääsyn kriteerejä, vaikka niistä johtuvat ongelmat olisivat aivan todellisia. Näiden määritelmien ei voi täysin todeta olevan tutkimustietoon perustuvia, sillä kuten tuostakin tekstistä näkee, ne perustuvat suurelti binäärisiin ennakkoluuloihin. Kokemus muunsukupuolisuudesta ei lähes koskaan ole niin johdonmukaisesti kuvailtavissa, kuin binäärinen transsukupuolisuus. Ei ainakaan binäärisen maailmankatsomuksen omaaville. Useille muunsukupuolisille kokemus on kuvailtavissa lähinnä siten että ei koe mahtuvansa siihen lokeroon, millaiseksi binääriset sukupuolet käsittää ja kokee.
Kaikkien muunsukupuolisten kehodysforia ei ole samanlaista: jotkut ahdistuvat sukuelimistään, toiset rinnoistaan (naiseksi syntymässä määritellyt muuskupuoliset yleensä) ja kolmannet eivät välttämättä koe tarvitsevansa mitään ulkoisia toimenpiteitä. Minä esimerkiksi haluan eroon kohdustani, koska koen, että se sitoo minut väkisin naiseuteen liitettyyn äitiyden odotukseen, mutta vulvani on ihan ok koska se tuo minulle nautintoa ja olen ehtinyt tottua siihen (toki täydellisessä maailmassa minulla olisi sekä vulva että penis). Rinnoistani en haluaisi eroon kokonaan, mutta toivoisin niiden olevan pienemmät, jotta en tarvitsisi binderia (jota en käytä muutenkaan, koska ne ovat helvetin epämukavia kapistuksia ja niiden käytössä piilee terveysriskejä) maskuliinisempina ja sukupuolettomina kausinani, mutta ne olisivat silti olemassa feminiinisempiä fiiliksiäni ajatellen.
Suosituksen valmistelun alla moni trans- ja ihmisoikeusjärjestö olisi muuttanut siitä paljon, ja syystä kuten huomaamme. Silti ehdotus meni läpi sellaisenaan. Kun äänestin edellisissä vaaleissa, oli transoikeuksiin suhtautuminen yksi isoimmista syistäni lopulliseen valintaan. Olin todella onnellinen, kun selvisi, että sekä Vihreät että Vasemmisto istuisivat hallituksessa: nehän ovat järkeviä ja edistyksellisiä puolueita! Varmasti tällä kokoonpanolla saadaan transoikeuksia parannettua, varsinkin kun sosiaali- ja terveysministeri on Vasemmistosta. Paskan marjat. Ihan sama ketä siellä istuu, asiantuntijoita ei kuunnella ikinä. Tämä on valtava miekka jokaikisen suomalaisen transihmisen kitusiin. Luottamus on mennyt.
Kommentit
Lähetä kommentti