Turhautuminen työmatkalla
Istun bussin etuosassa ja katselen kyytiin nousevia ihmisiä. Joukossa on useampi, joille oppi ei ole mennyt kahdessa vuodessa perille. Minun tekisi mieli nousta seisomaan keskellä bussia ja huutaa keuhkojeni täydeltä: ”ETTEKÖ TE VITUN IDIOOTIT OSAA EDES MASKIA KÄYTTÄÄ???” Fantasiassani hypin typerysten naamalle ja sihisen heidän korviinsa: ”Mitä vitun hyötyä sää luulet siitä maskista olevan jos et vedä sitä nenän yli? Häh? Luot vaan turhaa jätettä maailmaan, vitun pelle. Jättäisit mieluummin kokonaan käyttämättä, kun näköjään kuitenkin haluat.” Katselen ikkunasta ulos ja yritän rauhoitella itseäni. Ei ole minun asiani. Paitsi että kun on. Tämä on kaikkien yhteinen asia. Kuinka jotkut voivatkin olla niin itsekkäitä? Muistan ne kymmenet, sadat ihmisriekaleet, jotka tälläkin hetkellä tukkivat Helsingin keskustan vain siksi, että eivät onnistu pysymään kehityksen kelkassa. Haikailevat aikaan, jota ei koskaan ollut. Lieköhän ihmiskunnalla on enää mitään toivoa? Tunnen taas verenp...
